*

JuhaJr

Ketä ja mitä tutkia huoltoriidoissa?

Koska edelliseenkin kirjoitukseeni:

http://juhajr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/node/add/blog

tuli Pekka Roposelta, jolla ilmeisesti on psykologista ammattitaustaa, kommentteja. Vastaan hänelle erikseen omalla avauksella, olisi toki mukavaa että useammatkin lasten, ja lasten edun kanssa toimivat ammattilaiset lukisivat kirjoitukseni. Ja antaisivat palautetta.

Pekka Roponen – Yhteiskunnan tehtävänä todellakin olisi suojella lapsia ja lapsi ei ole kummankaan vanhemman omaisuutta. Yhdistyksemme ei ole missään vaiheessa esittänyt, että lapsi tulisi pakottaa rasittaviin psykiatrisiin ja psykologisiin tutkimuksiin. Selväksi on tullut, ettei ainakaan perheneuvolan psykologeilla olisi edes osaamista nähdä onko lasta vieraannutettu.

Kuten totesin, ei kenelläkään ole halua pakottaa lasta tapaamisiin, vaikka laki tapaamisten täytäntöönpanosta tämän mahdollistaakin. Tosin näitä voudin suorittamia hakuja pannaan toimeen hyvin vähän. Kun Pekka viittaat huostaanottoon, niin näitä lapsen tahdon vastaisia huostaanottoja tehdään huomattavasti enemmän.

Ikävä kyllä se, ettei lapsen kieltäytyessä tehdä mitään, on mahdollistanut sen, että lapsen omimista tavoitteleva vieraannuttaja pystyy vaikuttamaan lapseen siten, että tämä kieltäytyisi tapaamisista. Ilman seuraamuksia tälle vanhemmalle. Lapselle aiheutuvia seuraamuksia ei tunnisteta. Toivon ettet kannata vieraannuttamisen hyväksymistä koska tämä juuri on sen vanhemman tapa toimia. Vieraannuttajalle lapsi on omaisuutta jota hän manipuloi omien pelkojensa, itsekkyytensä ja riippuvuutensa takia.

Mitä pitää Pekka sisällään esityksesi siitä, että lapsi otettaisiin huostaan ja sitten selvittää miksi hän ei halua tavata vanhempaansa? Tutkittaisiinko silloin lasta vai vanhempia? Itse olemme vaatineet siis vanhempien tutkimista. Ei välttämättä siis ole lapsen etu, että ensin häntä vieraannutetaan eli henkisesti pahoinpidellään. Sen jälkeen saadaan kertomaan totuuden vastaisia tarinoita toisesta vanhemmasta eli kohtaamaan häpeää valehtelusta ja sen jälkeen vielä rangaistaan erottamalla molemmista vanhemmista. Ilmankos vieraannutetuista lapsista huomattavasti keskimääräistä useammat harkitsevat, tai jopa tekevät aikuisiälläänkin itsemurhia. Myös monia muita ikäviä seuraamuksia on tutkimukset tuoneet ilmi.

Oletuksemme ja toiveemme siis on, että tästä maasta löytyisi psykiatrista ja psykologista osaamista selvittää vanhempien vanhemmuutta sen sijaan, että halvalla vaan hoetaan "lapsen etua". Tänä päivänä vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi yrittää turhaan puolustaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin. Hänet nähdään riitaisana koska valittaa sopimusrikkomuksesta.

Pekka – kirjoituksistasi saa sen kuvan, että mielestäsi huoltokiusaamisen kohteena olevan vanhemman tulisi alistua hiljaa siihen miten lapsen oikeutta häneen rikotaan. Toivottavasti olen väärässä! Oletko ajatellut minkälaista vanhemmuutta/mallia kykenee tarjoamaan ihminen joka ei kunnioita sopimuksia ja on valmis käyttämään lapseen henkistä pahoinpitelyä saadakseen omistaa lapsen? Tästä me olemme huolissamme. Etkö sinä ole? 

Lapsen edun määreet on lyhyesti kirjattua lastensuojelulakiin. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Vieraannuttava vanhempi rikkoo aina kohtia 1, 2, 4, 5 ja 6, sekä usein myös kohtia 3 ja 7. Olisiko Pekka syytä tarkistaa käsityksesi lapsen edusta, vanhemmuudesta ja vieraannuttamisesta? Emmekö me kaikki halua lapsen parasta? Emme me ole ajamassa subjektiivista ”oikeutta lapseen” vaan sitä, että lapsesta kasvaa täyspäinen aikuinen.

En tiedä johtuuko se piiloasenteista, ymmärtämättömyydestä vai omasta tai lähipiirin kokemasta, mutta tällä hetkellä ”asiantuntijat” sementoivat lapsen vieraannuttajan tyköön ja vieläpä lapsen edun nimissä. Oletan ettet Pekka itse ole joutunut taistelemaan mahdollisen lapsesi oikeuksien puolesta. Usein ymmärrys siitä mistä on kysymys, saavutetaan vain oman kokeman kautta. Ennen sitä moni mieluummin uskoo isän, tai ainakin !tapaajavanhemman" (eli  joissain tapauksissa myös äidin) olevan se uhka ja pahantekijä. Jopa meille miehille on vaikeaa uskoa varsinkaan äidin kykenevän moiseen, ennen kuin sen omin silmin joutuu toteamaan. Kuinka vaikeaa se sitten onkaan viranomaisille jotka pääsääntöisesti tuntuvat ajattelevan että lähivanhempi vaan on jotenkin lapselle parempi ja turvallisempi. Onhan hän lähivanhempi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Jorma Mehtomaa

Karua mutta totta. Näissä lastentapaamis riidoissa on kaikkialla yksi ja sama piire. Kukaan sellainen taho joka voisi asioihin vaikuttaa. Niin ei halua ottaa vastuuta asian. Lastenvalvojat käräjäoikeudet saati Hovioikeus. Lastenvalvojien kohdalla olen tämän 3v. Kestäneen tapaamiskiistan aikana huomannut sen. Että empatiaa annetaan ja kehotetaan tekemään lastensuojelu ilmoituksia lähivanhemman teoista. Saman neuvon he antavat myös lähivanhemmalle. Tähän pätee se vanha viisaus viranhaltioista. Kun et tee mitään. Niin et tee myöskään virheitä. Tämän johdosta nimike lastenvalvoja on ehkä harhaan johtava. Heidän virkanike pitäisi muuttaa. Lasten etujenvalvoja ja sen myötä kouluttaa heidät vastaamaan tämän päivän ongelmiin. Meneen vuosikymminien opit voisi päivittää vastaamaan tätä päivää. Mitä siten tulee oikeuden antamiin päätöksiin. Näissä tapaamis asiossa on se ja sama mitä oikeus päätä. Koska oikeus ei pane päätöksiään voimaan. Vaan vierittää vastuun lastenvalvojille ja lasten vanhemmille. Tämä on sellainen oravan pyörä jossa juostaa loputomasti. Eli taas mennään oikeuteen ja taas oikeus antaa päätöksen jossa lapsilla on oikeus tavata kumpaakin vanhempaa... jne.... kun tätä rumpaa mennää kolmekkin vuotta. Niin kyllä siinä lapset alkaa olla melkoisia käenpoikasia. Varsinkin kun he ovat alle kouluikäisiä. Tässä on yhteiskunnan antamat eväät uusille Isänmaan toivoille. Sitten ihmetellään miksi nuoret voi huonosti. 19.8.20014 taas tuusulan käräjäoikeuteen hakeen uhkasakkoa voimaan. Uhkasakko on jo hovissakin kertaaleen vahvistettu. Mutta ei pantu täytäntöön. :( Joten lähdetään taas uusinta kierokselle tässä jutussa. Lapset on jo varmaan täysi ikäisiä kun heidät seuraavan kerran tapaan. Jos ei käytäntö muutu näiden asioden hoidon suhteen. Jonkun pitäisi ottaa vastuu. Eikä pallotella asiaa edes takas. Ei se ainaskaan ole lasten etu.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ongelma: johtuuko lapsen haluttomuus tavata etävanhempaa siitä, että lähivanhempi manipuloi häntä?

Ratkaisu: tuntematon. En minä ainkaaan tunne mitään luotettavaa menettelytapaa varmistaa asiaa. Jos eronneet vanhemmat ovat kovin riitaisia, lienee varmaa, että jonkinasteista manipulaatiota tapahtuu, usein molempien taholta.

Kyllä minä noin pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että jos sopuun eivät vanhemmat pääse, lapsen on parempi sitten olla erossa toisesta vanhemmastaan, ja toivottavasti luoda läheinen suhde johonkin aikuiseen, esim. isä- tai äitipuoleen, kuin vuosikausia kärsiä vanhempien riidan keskellä ja tulla alistetuksi kaikkiin mahdollisiin viranomaisselvittelyihin, tuktimuksiin ja oikeusprosesseihin.

Hajonneesta kodista lähtöisin olevan lapsen elämän rauhoittaminen on tärkeämpää, kuin "vanhemman oikeus". Jos vaihtoehtona on lapsen elämä riidan ja toran keskellä, ehkä seuraavaa oikeusprosessin vaihetta odotellessa, niin kumpi todella on lapsen etu? Ja jos molemmat vanhemmat kertovat asiat aivan vastakkaisilla tavoilla, niin mikä ihmeen nerokas taho pystyy selvittämään, mikä se nk. totuus on, ei mikään.

Kumpikaan vanhemmista ei ole korvaamaton, ja riidassa on aina kaksi osapuolta - perheriidat eivät kokemusperäisesti ratkea syntipukin etsinnällä.

Jorma Mehtomaa

Jos tehdään Salomon tuomio lasten huoltajuudesta tai siitä kumpi vanhempi on pahempi toistaan lähivanhempana ? Lapsilla, nuorilla ja varsinkin teini ikäisillä on tarve tietää totuus omista lähtökohdista. Mitä heile vastataan siinä vaiheessa kun he kysyvät missä minun oikea Isän tai Äiti. Rikotaanko siinäkin yksi "muna" taas kerran. Kerrotaan että hän hylkäsi sinut jo lapsena. Ei haluta rikkoa sitä idylliä joka on rakennettu valheeseen koko lapsuuden ajan. Tuo on tosi sairas ajatus. Eikö silloin pitäisi näissä lapsien tapaamis riidoissa ottaa lapsi pois kummaltakin vanhemmalta ja kertoa lapselle kun se kysyy oikeista vanhemmistaan. Että ei sinulla ole koskaan ollutkaan sellaisia. Voi hyvänen aika nähköön. Nyt ymmärrän mikä näissä asiossa mättää. Mennään sieltä mistä aita on matalin.. :(

Jouni Nordman

Tossa kun selitin kaverille millainen on suomalainen sossutoimistot, kun ero tulee, niin kaveri sano suoraan että hän ei lähde tappelemaan, sillä siinä kärsii lapsi eniten. Eli otti uuden emännän ja teki pari mukula, eikä pitänyt mitään yhteyttä ex puolisonsa. Sitten otti ex yhteyttä häneen ja toivoi että tapaisista lapsen, kaveri kieltäytyjiä, sillä sanoi suoraan että ex on kumminkin hänestä negatiivista puhunut, joten saa pitää kasvatuksen tuloksensa. Sillä hän muistaa millaista on tehdä minkäänlaista yhteistyötä ex:sä kanssa, joten ei halunnut uuteen perheeseen mitään häiriötä häiriintynyt ihmisestä, eli halusi suojella lapsiaan.

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä

Ongelma: johtuuko lapsen haluttomuus tavata etävanhempaa siitä, että lähivanhempi manipuloi häntä?

- No onpa todella vaikea asia selvittää?

Ratkaisu: tuntematon. En minä ainkaaan tunne mitään luotettavaa menettelytapaa varmistaa asiaa.

- Mihin menettelytapoihin olet tutustunut?

Jos eronneet vanhemmat ovat kovin riitaisia, lienee varmaa, että jonkinasteista manipulaatiota tapahtuu, usein molempien taholta.

- Tällä verukkeellako hyväksytään perusteettomat tapaamisten estämiset ja lasten vieraannuttaminen?

Kyllä minä noin pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että jos sopuun eivät vanhemmat pääse, lapsen on parempi sitten olla erossa toisesta vanhemmastaan, ja toivottavasti luoda läheinen suhde johonkin aikuiseen, esim. isä- tai äitipuoleen, kuin vuosikausia kärsiä vanhempien riidan keskellä ja tulla alistetuksi kaikkiin mahdollisiin viranomaisselvittelyihin, tuktimuksiin ja oikeusprosesseihin.

- Vieraannuttamisen vakavuutta tuntevat psykologit ja muut asiantuntijat ovat taipuvaisia vaihtamaan lähihuoltajuus. Sinäkö pitäisit sen vieraannuttajalla vaikka vieraannuttamisen haitallisuutta ja vastemielisyyttä verrataan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oletko todellakin sitä mieltä että vieraannuttaja on lapselle turvallinen ja sopivampi?

Hajonneesta kodista lähtöisin olevan lapsen elämän rauhoittaminen on tärkeämpää, kuin "vanhemman oikeus". Jos vaihtoehtona on lapsen elämä riidan ja toran keskellä, ehkä seuraavaa oikeusprosessin vaihetta odotellessa, niin kumpi todella on lapsen etu?

- Olisiko sittenkin viisaampaa ja lapsen edun mukaista muuttaa asuminen toiselle vanhemmalle kuten asiaa tuntevat ammattilaiset suosittavat, meillä ja muissa maissa.

Ja jos molemmat vanhemmat kertovat asiat aivan vastakkaisilla tavoilla, niin mikä ihmeen nerokas taho pystyy selvittämään, mikä se nk. totuus on, ei mikään.

Kumpikaan vanhemmista ei ole korvaamaton, ja riidassa on aina kaksi osapuolta - perheriidat eivät kokemusperäisesti ratkea syntipukin etsinnällä.

- Niinpä niin. Ihan liian vaikea ja mahdoton tehtävä :)

Pekkaa voisi ajatuksineen luulla ns. trolliksi, mutta valitettavasti "pekkoja" on muitakin. Pikkuhiljaa käsittääkseni onneksi ymmärrys kyllä alkaa aukeamaan näistä kokonaisuuksista tulevilla ammattilaisilla, kun samalla nämä uusista tutkimuksista yms. tietämättömät "asiantuntijat" siirtyvät viettämään eläkepäiviä. Se on lasten etu jos mikä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Missähän sellaisia asiantuntijoita on, jotka voivat huoltajuusriidassa varmuudella sanoa, kumman vanhemman luona lapsen on parempi kasvaa, ja mitä tieteenalaa he edustavat?

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä Vastaus kommenttiin #8

Nykyään jo aika paljon. Lapsen psyykeelle ja muulle hyvinvoinnille aiheutuvia riskejä voi analysoida ja tehdä vanhemmuudenarvioinnissa suositus asiantuntevasti. On arvioitava mm. se kumman vanhemman luona lapsen asuminen on vähemmän haitallista. Psykologian tohtori ja kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm on sanonut että on taipuvainen ehdottamaan tekemissään vanhemmuudenarvioinneissa vieraannuttamistapauksissa lähivanhemmuuden vaihtamista.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/erovan...

Se tietenkin johtuu siitä että hän, ja aihepiiriä ymmärtävät ja tutkineet asiantuntijat tietävät kuinka tuhoisaa lapselle vieraannuttaminen on. Vai jättäisitkö sinä Pekka Roponen lapsen vieraannuttajan tai pedofiilin lähihuoltoon - niin että siten lapsi suurella todennäköisellä menettäisi toisen vanhempansa, joka sinun mielestä on huoltoriitatilanteessa jopa lapsen etu - epävarmuutesi ja asiantuntemattomuutesi takia?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #9

Näistä asioista ei ole mitään yksimielisyyttä olemassa, ja vieraannuttamisteoriat ovat saaneet osakseen myös ankaraa kritiikkiä. Lääkärin etiikka onneksi kieltää huoltajuusriidassa asettumisen toisen vanhemman puolelle, psykologien eettisiä sääntöjä en tarkkaan tunne. USA:ssa on vinoiltu, että vieraannuttamisteoriat ovat olleet kätevä konsti saada lisää laskutettavia tunteja kulutettua epämääräisiin tutkimuksiin...

http://www.huffingtonpost.com/2012/09/21/parental-...

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä Vastaus kommenttiin #12

Näistä asioista ei ole mitään yksimielisyyttä olemassa,

- Taisi taas mennä vastaukseni/kommenttini ohi.

ja vieraannuttamisteoriat ovat saaneet osakseen myös ankaraa kritiikkiä.

- Mikäpä ei? PAS, eli vieraannuttamissyndrooma on saanut. PA eli vieraannuttamisen olemassaolo ja haitallisuus ei juurikaan ole. Sotketko sinä(kin) näitä asioita? Toisaalta niin ovat monet muutkin teoriat jne. joita menestyksellä psykologiassa käytetään? Nyt ei kuitenkaan puhuta siitä (PAS) vaan vieraannuttamisesta (PA)- joka siis on ikävän tosiasiallinen ilmiö.

Lääkärin etiikka onneksi kieltää huoltajuusriidassa asettumisen toisen vanhemman puolelle,

- Hmm...Monesti jompaa kumpaa suositellaan lähivanhemmaksi joillain perusteilla. Eikö sinulla ole "munaa" sanoa että pedofilia tai vieraannuttaminen (pitäisi) poistaa lähivanhemmuus-mahdollisuuden automaattisesti?!

psykologien eettisiä sääntöjä en tarkkaan tunne.

- Mutta olet alan ammattilainen?

USA:ssa on vinoiltu, että vieraannuttamisteoriat ovat olleet kätevä konsti saada lisää laskutettavia tunteja kulutettua epämääräisiin tutkimuksiin...

- kerro mikä muu ei ole? Ja jos asioihin saadaankin niiden avulla oikeasti lapsen edun mukainen ratkaisu, joka myös on samalla terveemmän vanhemman ja yhteiskunnan etu, niin onhan se toki hyvä juttu! Pekan mielestä varmaan kauhea asia?

On näemmä Pekka Roposellekin on näemmä muuten "vinoiltu"(Mille psykiatrille et enää menisi?), so?:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11210842

Käyttäjän KariRouvinen kuva
Kari Rouvinen Vastaus kommenttiin #8

Ainakaan heitä ei näytä olevan tuomarikunnassa juurikaan. Kommenteillasi olet Pekka osoittanut ettei apua kannata hakea psykiatrian puoleltakaan. Ilmeisesti huoltoriidan anatomia vieraannuttamistilanteessa on sinulle Pekka täysin vieras. En voi kehua ymmärrystäsi myöskään vanhemmuudesta, puhumattakaan käsityksestäsi lapsen edusta. Lapsi parat.

Hieman kun perehtyy vieraannuttajien kertomuksiin huomaa epämääräisyydet ja epäloogisuudet. Mutta jos metsää ei näe puilta niin tehdään juuri olettamia omien asenteiden perusteella kun ei jakseta edes yrittää selvittää tai kun huomaa ettei omat taidot riita niin mennää kliseiden taakse: riitaa tarvitaan aina kaksi tai rangaistukset vain lisäävät riitaa.

Juuri tämänkaltaiset ihmiset ovat syypäitä siihen, että vieraannuttaja ja huoltokiusaaja saavat temmeltää miten haluavat ja lapsi unohtuu pitkällä tähtäimellä kun tehdään lyhytnäköisiä päätöksiä.

Käyttäjän JyrkiPesonen kuva
Jyrki Pesonen

Pekka - arvelen että esittämäsi "tuntematon" ratkaisu on käytännössä kovinkin triviaali. Voidaan ilmaista tekoja ja sanoja. Jälkimmäisellä rakennetaan testi joka todennetaan ensimmäisellä.

Esimerkiksi: On määrätty tapaaminen. Lupaako lähivanhempi noudattaa lastenhuoltolakia ja tuoda lapsen tapaamiseen? Mikäli lupaa, tuoko lähivanhempi lasta tapaamiseen?

Vanhemmuuden vastuu on laajan spektrinsä itseisarvona, sarja selkeitä samansuuntaisia tekoja: lapsesta huolehtimista.
"En syö puuroa!" => "Maista lusikallinen"
"En mene äidille, se on homo!" => "Mennään tällä kertaa, etkä puhu äidistäsi noin."

Riitaisuuden indikointiin tuo sopii yhtä hyvin: On sopimuksia ja määräyksiä <= kumpi vanhemmista noudattaa sovittua/määrättyä.
Mikäli huomataan että vain toinen vanhempi noudattaa, on triviaalia sanoa että se joka ei noudata on riitainen.

Hovioikeuden mielestä tosin, toistaiseksi, vanhemmat ovat riitaisia silloin ja vain silloin jos vähintään toinen vanhemmista on riitainen. Edelleen riitaisuus toimii vain indikaattorina liipaistavalle toimelle, ei status quon arvioinnille (vrt. Suomessa lain mukaan äidille pitää määrätä yksinhuolto mikäli äidin voidaan osoittaa olevan riitainen ja isän ei-riitainen)

Sen koen erittäin vääränä! Kuten asenteesikin, joka uskoakseni kumpuaa kokemuksellisesta inkompetenssistasi. Ei siis ole sinun syysi, joskaan ei ehdottomasti kantaasi puolustakaan.

Jorma Mehtomaa

Tämä komentti oli tarkoitettu Pekalle. Se että puhuu ja kirjoitta niin että tekee itsestään fiksuman mitä todelisuudessa on. Eikä sen myötä tunne oikeata elämää. Vaan sen minkä kirjasta on lukenut ja esittää omina ajatuksina. Viisausta on monen laista. Elämää oppii vain elämällä. Kokemuksia ja tunteita ei opita lukemalla toisten ihmisten ajatuksia kirjoista. Elämää oppii vain elämällä. Tekemällä ja kokemalla. Joten tuossa edellä tuli varmaan selväksi se mitä ajattelen sinun mielipiteestäsi.

Jorma Mehtomaa

En voi muuta todeta kuin sen vanhan kliseen. Se on Pekka turhaa rannalla huutaa kun merellä on hätä. Eli jos ei itsellä ole kokemusta tahi näkemystä asiasta mistä puhuu. Niin silloin on näkemykset ja kokemukset on toisten ihmisten elämästä otettuja otetteita ,tahi kirjasta luettuja ja opittuja kliseitä. Se mikä näissä lasten vieraannuttamis ja tapaamis kiistoissa on perimmäinen ongelma. On minun mielestä se. Mitä kauemmin käydään taistelua lasten tapaamisista. Ja vasta puolella joka ei anna lapsia tapaamiseen on Aika puolellaan. Mitä kauemmin hän pitää lapset erossa etävanhemmasta niin hänen itsensä päämäärät tulevat lähemmäksi. Eli lapset alkavat vierastamaan ja pahimmassa tapauksessa pelkäämään etävanhempaa. Eikä halua ravata häntä enään. Eli näissä tapauksissa aika ei paranna, vaan tekee syvemmät haavat lapsen sydämmeen. Ja tapaamiset käy sen myötä yhä vaikeammiksi. Rikkoo lapsen maailman. Lapsien täytyy saada olla lapsia ja nauttia siittä. Ei peli nappuloita aikuisten riidoissa.

Toimituksen poiminnat