JuhaJr

Tutkimuskoosteet puoltavat - vuoroasuminen on lapsen etu

Lapsen etu ja sen vastaisuus - ja niihin liittyvät näkemykset elävät sitä mukaa kuin tutkimustieto ja sen omaksuminen etenee - ja ei etene.

"Lastenhuoltolaki uudistuu"-seminaarissamme eduskunnan Kansalaisinfossa 17.11.2015  Isät lasten asialla ry esitteli "Lapsen edun toteutuminen lapsen huolto-ja tapaamisasiassa-raportin". Raportti on tehty yhteistyössä monien asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa. Pointti ei kuitenkaan ole siinä ketkä kaikki ovat olleet sitä tekemässä vaan mitä se sisältää.  Siinä tehdään katsaus nykytilanteeseen ja annetaan korjausehdotuksia, ei kattavasti mutta oleellisuuksiin keskittyen. Tämä eri tahoille välittämämme raporttimme julkaistaan myöhemmin Isät lasten asiaa ry:n kotisivuilla.

Raportti ottaa kantaa myös ns. lasten vuoroasumiseen. Vuoroasuminen on erolasten asumista kummankin vanhemman luona eri pituisina jaksoina. Lapsella on siis selkeästi kaksi kotiakin. Laajat tutkimuskoosteet kertovat vuoroasuvien lasten voivan ydinperheiden lasten lisäksi parhaiten. Sitten tulee selkeä ero "tapaajalapsiin" ja vielä isompi yksinhuollossa oleviin lapsiin jotka eivät juuri tai ollenkaan tapaa toista vanhempaansa. Puhutaan siis ihan oleellisesta asiasta lapsen hyvinvoinnin kannalta! Tieteelliset julkaisut voit katsoa kirjoitukseni lopussa.

Maassammekin on edelleen joitakin lapsivaikuttajia jotka pitävät erolasten vuoroasumista jopa haitallisena, toisin kuin monet muut nimenomaan vuoroasumiseenkin erikoistuneet tutkijat. Maassamme suurta tunnettuvuutta ja arvostusta nauttiva lastenpsykiatri Jari Sinkkonen Pelastakaa lapset ry:stä vaikuttaa olevan yksi heistä ja kommentoi kriittisesti vuoroasumista Ylen uutisten verkkosivuilla julkaistussa jutussa:

http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_jari_sinkkonen_tyrmaa_erolasten_vuoroasumisen_naurettava_mekanistinen_lahestymistapa/8470774

Sinkkonen toi artikkelissa ilmi että soisi runsaat kontaktit "etävanhempaan", mutta että "vuoroasuminen on naurettava ja mekanistinen tapa". Vaikka Sinkkonen puoltaa ymmärtääkseni lapsen runsasta luonaoloa ja yhteydenpitoa molempien vanhempiensa kanssa, herää kysymys että missä vaiheessa runsaat tapaamiset muuttuvat vuoroasumiseksi ja milloin ne taas ovat "mekanistinen lähestymistapa? Entä ovatko vanhakantaiset "joka toinen vkl"-tapaamiset hänen mielestä runsaita tapaamisia - saati lapsen ja toisen vanhemman kunnollisen tai edes riittävän läheissuhteeen turvaavia? Samoin kommentit tavaroiden kuskaamisesta jaksavat hämmästyttää:  vuoroasuva lapsi/nuori kuskaa tavaroita jopa vähemmän nimenomaan vuoroasumisratkaisussa koska molemmissa kodeissa tuppaa olemaan perushyödykkeet.Tavaroiden kuskaamisessa auttaa monesti vanhemmat ja lisäksi; selviäväthän lapset/nuoret vaikkapa vaativista harrastusvälineiden kuskaamisistaan esim. jääkiekkoharrastuksissa. 

Ymmärrän Sinkkosen huolen siitä ettei lasta altisteta mihinkään asumismalliin - edes vuoroasumiseen vanhempien itsekkyydestä lähtien. Aivan liian vähän kuitenkin kuulee huolta siitä yleisemmästä ongelmasta että nimenomaan vanhemman itsekkyydestä ja lapsen edun vastaisuudesta on kyse varsinkin erilaisissa tapaamisrajoituksissa, joita toisen vanhemman toimesta viranomaiset sitten viimekädessä sovittelussa tai oikeudessa "asiantuntijan" avulla "lapsen eduksi" ja päättävät tai kun ne sovittelutulokseksi julistetaan. Kyllä, tapaamisoikeuksien sijaan isossa osassa pitäisi puhua pikemminkin tapaamisrajoituksista kuin lapsen oikeudesta olla läheissuhteessa toisenkin vanhempansa kanssa!

 Sinkkosen kommenteista paistaa läpi vanha tutkimustieto ja niiden takana jopa asenne. Hän sanoo että "Tutkimuksissa 1970-luvulta lähtien on tuotu esiin, että jomman kumman vanhemman luona asuvat lapset voivat parhaiten, kunhan heillä on lupa ja vapaus tavata etävanhempaansa." - tämä näkemys on nimenomaan nykyisen vuoroasumisesta tehdyn tutkimustiedon valossa vanhentuneen rajoittunut. Lasten vieraannuttajat käyttävät menestyksekkäästi näitä vanhoja tutkimustietoja ja niihin tarraavia toimijoita voidakseen toimia kuten toimivat.  Kiintymyssuhdeteoria valikoidusti ja vuoroasumisen vastaisuus ovat nimenomaan vieraannuttajien ja heidän juristien perussanastoa, ainakin olleet, väkivalta ja uhkapuhe on viime vuosina lisääntynyt. Mutta pysytään vuoroasumisteemassa. On syytä hieman tuoda päivänvaloon tutkittua tietoa aiheesta:

Vuoroasumistutkimuksia on tutkittu laajasti mm.professori Linda Nielsenin (Wake forestin yliopisto, Yhdysvallat) toimesta. Lisäksi saksalainen professori, rouva Sünderhauf on tehnyt napakan yhteenvedon ("vain" 920 sivua) niistä 45 vuoroasumista koskevasta tutkimuksesta, joiden voidaan katsoa täyttävän tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Lopputulos: vuoroasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Tuosta sinänsä jo kompaktista tutkimuksestaan Sünderhauf on pitänyt vain tunnin mittaisen esitelmän joka on tässä saksankielisenä:

https://www.youtube.com/watch?v=HpV4AXJFqHQ

Myös Euroopan Neuvosto (HUOM: Ei EU!) on resoluutiossaan numero 2079 (02.10.2015) todennut, että on tieteellisten tutkimusten nojalla ilmiselvää että vuoroasuminen on lapselle paras vaihtoehto. Sen vuoksi neuvosto suositteli kaikille jäsenvaltioilleen tekemään tästä erolapsille ensisijaisen asumismuodon. Vain jos tärkeät syyt puhuvat vuoroasumista vastaan, tulisi valita lähi-/etävanhempimalli. Neuvoston päätös oli yksimielinen. Eli myös Suomi äänesti sen puolesta. Kukaan ei äänestänyt vastaan. Jäsenmaat ja itse neuvosto kuulivat ennen päätöstä kansainvälisten asiantuntijoiden mielipiteet ja todisteet. Emme tiedä katsoiko Euroopan neuvosto tai Suomi Sinkkosen olevan tällainen asiantuntija ja jos katsoi, kuultiinko häntä ja mitä hän sanoi.

Mielestäni yhteiskunta voisi tehdä hyvin paljon enemmän sen eteen että erovanhemmuudessa tarpeettomista yksinhuolloista luovuttaisiin ja vuoroasuminen olisi lähtökohtainen ratkaisumalli.  On absurdia että edelleen yksinhuoltovaateet menevät läpi "riitaisuuden" takia yllättävän usein oikeudessa, vaikka molemmat vanhemmat oltaisiin arvioitu esim. olosuhdeselvityksessä jopa sopivaksi "lähihuoltajuuteen". Näissä yhteyksissä määrätään jopa valvottuja tapaamisia (ei esim. tuettuja tapaamisia) vieraannuttajavanhemman esityksestä ja niihin perusteena käytetään jopa "riitaisuutta" tai  "koska lapsi ja toinen vanhempi ovat vieraantuneet toisistaan", jopa epäluottamus toisen vanhemmuudenkyvyistä vaatijan toimesta vaikuttaa riittävän tähän..

Tilastollisesti vuoroasuvilla ja ydinperheessä asuvilla lapsilla menee psyykkisestikin parhaiten ja taasen yksinhuoltajien lapsilla huonoiten. Lisäksi on paljon muitakin viitteitä siitä että isättömyys (yhtäläillä toki äidittömyyskin) jättää lapselle jopa elinikäisiä traumoja - yksinhuolto siis kuormittaa lukuisin tavoin yhteiskuntaa. Toki on poikkeuksia joissa yksinhuolto on tarpeen, mutta tuskin nykyisenkaltaisessa määrin.

Miksei muuten ihmetellä sitä että vastuullisen vanhemmuuden jakautumisen lisääntymisestä huolimatta on yksinhuoltajaisien osuus lapsiperheistä edelleen se sama 2-3% jota se oli jo 1950-luvulla tai ettei mikään taho sitten järjestä näille yksinhuoltajaisien hoteissa oleville lapsille "naiskaveritoimintaa"!? No ehkei sitä siksi tarvita koska neuvolasta koulumailmaan lasten kanssa toimivat ovat naisia/äitejä?

Lapsen luonnollinen perustarve on saada olla isän ja äidin hoivassa - kaikki muu on korviketta, ihanteeseen tulee pyrkiä. Yksinhuoltoa tulisi siis minimoida ja yhteishuoltoa tukea eri keinoin vuoroasuvaan suuntaan. Lopetetaan termit "lähivanhempi" ja "etävanhempi" sekä "tapaamisoikeus" sekä ylipäätä yhdenvertaista vanhemmuutta rikkovat asiat lapsen edun, vanhempien edun, isovanhempien edun ja siten yhteiskunnan edun vastaisina. Ja näiden kaikkien etujen tukiessa toisiaan. Käytetään lainsäädännön ja käytäntöjen sekä viranomaistoiminnan pohjana vanhentuneen tutkimuksen sijaan uusimpia tutkimuskoosteita.

Lopuksi tutkimustuloksia hyödynnettäväksi:

- Malin Bergström et al. (2013): Living in two homes-a Swedish national survey of wellbeing in 12 and 15 year olds with joint physical custody. BMC Public Health 2013, 13:868. http://www.biomedcentral.com/1471-2458/13/868.

- Malin Bergström et al. (2015): Fifty Moves a year: Is there an association between joint physical custody and psychosomatic problems in children? Journal of Epidemiology & Community Health, 69, 769-774. (http://jech.bmj.com/content/early/2015/04/09/jech-2014-205058.full):

- Linda Nielsen (2014a): Shared Physical Custody: Summary of 40 Studies on Outcomes for Children. Journal of Divorce & Remarriage, 55:8, 613-635. http://dx.doi.org/10.1080/10502556.2014.965578.

- Linda Nielsen (2014b): Woozles: Their Role in Custody Law Reform, Parenting Plans,

and Family Court. Psychology, Public Policy, and Law, 20, 164–180.
 

- Jani Turunen (2015): Shared Physical Custody and Children’s Experience of Stress. Families and Societies Working paper series 24/2015.

- Linnavuori Hannariikka, Jyväskylän yliopisto 2007 https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13389/9789513929404.pdf?sequence=1

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lapsen luonnollinen perustarve on olla isän ja äidin luona". ? No jaa, tuosta olen eri mieltä, jos selkeästi toinen vanhemmista on läheisempi, empaattisempi ja jolla on antaa enemmän aikaa lapselleen. Tiedän lähipiiristä liian monta yksinhuoltajaa, joiden lapsilla on ainainen vaikeus lähteä joka toinen viikonloppu isän luokse kuluttamaan aikaa lukemalla tai tietskapelejä pelamalla. Toki yhtä hyvin se voisi olla isäkin, joka pystyy antamaan lapselle enemmän huolehtivaa ja empaattista rakkautta, mutta sattumoisin tunnen vain äitejä, joiden lapset menevät lähinnä pakolla, tai pakotettuna isän luokse yöksi tai kahdeksi.

En yhtään epäile, etteikö se joissain tapauksissa voi olla hyväkin ratkaisu, jos vanhemmat asuvat samassa korttelissa ja heillä on tasavahva suhde lapseen, mutta ehdotus pitäisi tulla lapselta itseltään, ei vanhempien määräyksestä ja pakottamalla.

Eipä tarvitse kuin itse aikuisena kuvitella, että joutuisi vaihtamaan kotia viikon välein. Eipä ajatus kiehtoisi yhtään, jos se olisi säännöllinen pakko ja joutuisi ehkä vielä jättämään tutut kaverit ja kotiutuminen veisi aina taas muutaman päivän joka viikko aina uudelleen ja uudelleen. Ainakin sen pitäisi olla täysin vapaaehtoista , menenkö tällä viikolla toisen luokse, vai enkö. Vähän samaan tyyliin kuin aikuiset päättävät kesämökille menosta - fiilispohjalta.

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä

Monelta lapselta jäisi koulu käymättä jos sinne ei opetettaisi ja siis jopa tuettaisi menemään - tai jos siellä kävisi vain joka toinen to-pe.

"Ymmärtäisin" toki asian ja sen taustasyyt ja siksi en omalle lapselleni moista "vastuuta" antaisikaan.

Ja kuinka ollakaan maistuu sekä koulu että vuoroasuminen - ja pysyy läheissuhde sekä isään että äitiin! :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ne tapaukset jotka minä tiedän, niin ei ainakaan tuen puutteesta ole kysymys, koska lapsen viihtyminen isän/äidin luona yöpyessään on myöskin toisen vanhemman etu. Etu siinä mielessä, että on kuitenkin tärkeintä, että lapsella olisi hyvä olla ja suhde toiseen vanhempaan kasvaa ja kehittyy iän myötä. Kaikki lapsen etua ajattelevat tietävät, että mitä enemmän lapsella on rakastavia ja välittäviä ihmisiä ympärillään, niin senparempi.

Tietysti on myös olemassa epäkypsiä ja itsekkäitä isiä ja äitejä, joille lapsi voi olla vain riitojen yksi väline, mutta heitä lienee vähän? Lasten viihtyminen molempien vanhempien luona on upea asia, mutta sitä tuskin kukaan voi kieltää, että on myös isiä/ äitejä joille työura ja omat harrastukset menevät kuitenkin aina muun edelle... Lapsi kyllä itse vaistoaa ja tietää,, missä tai kummassa kodissa hän voi olla täysin oma itsensä, ilman "näyttelemistä" että viihtyy ja voi puhua avoimesti myöskin ikävistä tunteista ilman, että saa syyteryöpyn niskansa, tai vähättelyä omista tunnekokemuksistaan. Moniko edes kysyy mitä lapsi itse ajattelee, vai liekö se liian vaikeaa kysyä, kun pelkää vastausta?

Jälkikäteen, aikuisena kuultuna avioerolasten kokemukset ovat tietysti hyvin erilaisia. Parhaat kuulemani kokemukset olevat olleet juuri niitä, jossa lapsi on tuntenut olevansa vapaa itse päättämään enemmän ja vapaaehtoisesti miten ja missä enemmän yöpyy. Pienten lasten kohdalla vanhemmat näkevät sen jo aidosti lapsen omasta käyttäytymisestä ja jos sen yleensä haluavat tietoisesti huomata.

Läheisen suhteen luominen vaatii muutakin kuin perustarpeista huolehtimista, parasta on aito kiinnostus lapsen ajatuksista, tunteista ja kunnioitus myöskin lapsen mielipiteitä kohtaan. Se näyttää liian usein puuttuvan.
Vertaus kouluun oli mielestäni huono, koska useimmat lapset kävisivät koulua vapaaehtoisestikin, jos siellä vain on niitä itselle tärkeitä kavereita....

Jari Kajan

Lainaan tuoretta ja oivaltavaa Risan L. tekstiä: "Rakkauden juuret ovat hovassa, huomiossa, kiintymyksessä ja jaetussa ilossa." Yhä uudellen lapsiasioiden ammattilaiset haluavat ja tahtovat katkaista rakkauden siteen lasten ja isen väliltä. Kyynärpäitä saa ja pitää käyttää taitaa olla lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielipide, vai tulkitsenko jotain pahasti väärin? Eivätkö lapsiasoiden ammattilaiset edes ymmärrä omia puheitaan, että lasten kanssa pitää olla rakkauden yhteyden saamiseksi. Parhaillaan vallalla käsitys, ettei lapsilla saa olla sidettä toiseen vanhempaan ja se pitää minimioda kaikin keinoin? Yhteiskunta on muuttunut 60-70 luvun jälkeen, jolloin moni äiti oli vielä kotona lapsia hoivaamassa. Nyt moni nuori äiti haluaa muutakin, kuin vain hoivata. Omat vanhemmat dottavat nurkan takana omaa vuoroaan. Kankeat järjestelmät ja luutuneet aikaa seuraamattomat lastenasioiden ammattilaiset ylhäältäpäin ilmoitettuiden totuuksien myötä eivät ovat tahdo ymmärtää muutosta ja rakkauden merkitystä lasten hyvinvointiin. Lapsille ei riitä se ainoa yksi väsyvä turva, joka vanhakantaisesti on määritelty maassamme äidiksi. Vuoroasuminen on ainoa toivo, jolla voidaan ylläpitää ja vahvistaa raukkauden juuria ja läsnäoloa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kunpa niin olisikin, eikä vain pelkkää puhetta ja oman arvon korostamista. Noin puolet niistä, joilla on jatkuvasti ongelmia lasten tapaamisten vuoksi, ovat juuri niitä, joiden luona poliisit kävivät avioeron loppumetreillä ja äiti lapsineen joutui pakenemaan turvaa muualle. Voiko sen jälkeen kovinkaan pian odottaa, että lapset jäisivät ilolla ja rakkaudella yksin tämän uhkaavan isän hoiviin? Vie vuosia luottaa tähän ihmiseen, jos lapsi itse on tämän joutunut kokemaan ja vain äidin turvaan luottaen.

Merkitystä on myös sillä, että onko aikaisemmin avioliiton aikana suhde lapseen ollut kunnossa, vai onko äiti ollut se se ainoa hoivan ja rakkauden antaja? Kauniit sanat eivät toki yksistään mitään merkitse, jos ne eivät näy myös teoissa. Lapsen onni ja hyvinvointi on se tärkein asia ja muu on kuitenkin toisarvoista. Lapsen isä voi olla se paras hoivaaja, mutta äärimmäisen harvinaista se taitaa kuitenkin olla.

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä

En ymmärrä Kaijan tarvetta sotkea tähän keskusteluun ties mitä ja millä motiiveilla. Valtaosa ns. huoltajuusvääntöä käyvistä isistäkin on kaikin puolin todettu kelvollisiksi, jopa siis lähivanhemmuuteen. Miksi sitten sotketaan tähän keskusteluun turvakoteja ja isien väkivaltaisuutta ja ties mitä kummallista negatiivista - tarkoitushakuisuutta?

Miehet kokevat enemmän väkivaltaa kuin naiset ja vakava parisuhdeväkivalta jakautuu varsin tasan. Omien lastensa surmista suurimman osan tekee lapsen oma äiti! Ottaisit Kaija nämä huomioon.

Turvakoteja käytetään sitä paitsi väärin ja valitettavasti sille asialle ei eri syistä haluta tehdä stoppia:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/26/oikeus-maa...

Isä voi olla paras hoivaaja ja olisi sitä nykyistä huomattavasti useamminkin, mutta ihan muista syistä siitä on tehty äärimmäisen harvinainen käytäntö. Ehkä Kaijan tapaisella ajattelumallilla joka ei perustu faktaan vaan mutuun lienee siihen oma iso merkityksensä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Et taida haluta, että kukaan yleensä kirjoittaisi mitään kritiikkiä, joka antaisi aihetta ajatella myöskin asioiden toista puolta? Olen kyllä ennenkin seurannut kirjoituksiasi ja selvästi olet tuntenut olevasi se kärsivä osapuoli, eli olet saanut tavata lapsiasi liian vähän. Otan osaa, sillä lapsuus on niin lyhyt ja jos sekin aika menee entisen puolison kanssa riitelyyn, niin se on suuri sääli.

Olen tähän ikään mennessä nähnyt läheltä jo monia kymmeniä erolasten kohtaloita ja osa niistä on mennyt todella hienosti. Vanhempien kanssa sopu ja lasten paras on säilynyt koko ajan, alun vaikeuksista huolimatta. Sitten on näitä tapauksia, jossa riidellään vuosikausia ja lapset pelkäävät koulun lähellä partioivia isiään, mutta onneksi he ovat vain äärimmäisiä tapauksia.

Lähinnä halusin sanoa, että jokaisen isän ja myöskin äidin pitäisi pitää aina joka tilanteessa pääasiana lasten etu, ilo ja terve kasvu. Riitely ja köydenveto vain omaan suuntaan itsekkäistä syistä on väärin ja aiheuttaa vain näitä huonosti pärjääviä erolapsia, joille ongelmat kasautuvat muita helpommin. Itsetutkistelun paikka se pitäisi olla ihan jokaiselle vanhemmalle, sitä halusin painottaa, jotta syitä ei vieritetä turhaan aina vain muiden päälle.

Tunnen myöskin turvakotiin paenneita äitejä, joiden ainoa mahdollisuus se oli nukkua lastensa kanssa turvassa isän väkivaltaisuuden tähden.

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä

Ymmärrät nyt asioita ja näkemyksiäni ilmeisesti väärin. Ja lisäksi et kerro mitään uutta joita en olisi jo n. 100 kertaa eri paikoissa keskustellut ja ajatellut eri näkökulmista - ja päätynyt juuri kaikista syistä tuohon mitä blogissani kerroin. En ole edes varma luitko blogini kun kommentoit miten kommentoit. Selvää on ettei yhdessä blogikirjoituksessa voi ihan kaikkia näkökulmia tarkastella, eikä ole tarkoituskaan. Ja aika taasen ei riitä "vääntämään" täällä kanssasi loputtomiin, sorry.

No blogin voi lukea toki uudestaankin jos sen on lukenut. Toivottavasti sinullekin aukeaa toisinkin päin sellaista mitä toisille toivot - eli jotain uutta.

Tässä lisää aiheesta:

http://yle.fi/uutiset/vuoroasumisen_kannattaja_on_...

Jari Kajan

Kaija nyt ottaa eritystapaukset esille, jotta perusongelmaan ei päästäisi käsiksi. Miksi lapset halutaan erottaa tietoisesti toisesta vanhemmasta minimi tapaamsoikeudella ja katkaista lapsen yhteys toiseen rakkaseen vanhempaan?

Valtaosa eroista on normaaleja henkisesti tai fyysisesti väkivallattomia (arvovaltainen rikosoikeuden tohtori Lauerma lausumana), mutta hyvin nopeasti lasten huoltajuutta määrittäessä asia muuttukin ratkaisevasti äitien yksinomiseksi oikeudeksi välittää lapsista vaikka isät ovat osallistuneet jopa enemmän lasten hoivaan, huoltoon, välittämiseen, harrastuksin, opettamiseen, lääkäreille viemisiin (havainnot myös syistä),...

Käsittämätöntä vallalla oleva kultturi lasten ja isän välisen lämpimän, luottavaisen, tärkeän ja rakkaan suhteen tietoinen sekä harkittu katkaisemisaate. Ennenkaikkea, että sellainen on viranomisten, terveydenhuollon, sosiaalitoimen, päiväkodin, esikoulun, psygologien mielestä täysin hyväksyttävää ja tukemaa.

Tällaisessa aatemaailmassa äidin ja viranomisten yhteistyön vuoksi on erittäin todennäköisestä epäillä lasten oirehtimisen peittelyä laajemmaltikin (isen kuuleminen olematonta). Valtaosa äideistä 85% saa lastenhuoltajuuden ja meillä on yli 120 000 yksinhuoltajaa, joka selkästi vitaa jäljestelmässä olevaan jokinlaiseen ongelmaan, jota ei haluta käsitellä.

Isien sanomisa ei yleensä kirjata järjestelmiin, joka hankaloitaa asioiden laajuuden selvittämistä. Perheväkivaltaa taidetaan aika ylkeisesti käyttää välineenä lastenhuoltajuuuden määrittämsessä. Imetyttää STM ja THL toiminta ja tutkimukset lapsiasioissa.

Jari Kajan

Kummallista, ettei yhteiskuntamme halua tunnustaa naisten lapsiin ja miehiin kohdistuvaa henkistä sekä fyysistä vakivaltaa ja perheväkivallan kokemista. Luulisi edes Amnestyn olevan huolissaan asenteellisesti puolueellisesta sukupuolittuneen henkisen ja fyysisen väkivallan käsittelystä yhteiskuntamme esim. STM:n ja THL:n taholta. Aivan kuin hekin olisivat parrikadilla jonkin aatteen puolesta? Edelleen lasten etu aina pääsääntöisesti, että molemmat vanhemmat ovat tasapuolisesti rakkaiden lastensa elämässä kaikilla osa-alueilla. Kiinteistökuningatar Kaisakin on rohkeasti tuonnut esiin oman äitinsä isäänsä kohdistuneen tietoisen mustamaalamisen lapselleen eron jälkeen. Onneksi hän löysi isänsä ja huomasi kaiken äidin puheen olleen valhetta! Tämänkin olisi voinnut välttää. Rohkeaa puhetta ja ihanaa rehellisyyttä, jota kaivataan lisää!

Toimituksen poiminnat